Suomen Wagner-seura

Kädessäsi oleva Wagneriaanin numero ilmestyy 22.5.2103, Richard Wagnerin syntymän 200-vuotispäivänä. Toivon, että viihdyt sen parissa.

Lehti on Wagneriaanin 41. numero. Kuluneiden 22 vuoden aikana Wagneriaani on pyrkinyt valottamaan Richard Wagneria, hänen elämäänsä ja luomistyötään, ennen kaikkea hänen kuolematonta musiikkiaan, eri puolilta. Sanotaan, että Richard Wagnerista olisi kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään muusta henkilöstä, Jeesusta lukuun ottamatta. Väite voi hyvinkin pitää paikkaansa. Osaltamme olemme pyrkineet sitä vahvistamaan.

Vanhoja Wagneriaanin numeroita on saatavissa seuraltamme, ilmestyneiden lehtien sisällys on nähtävissä aihepiireittäin seuramme kotisivulla http://www.suomenwagnerseura.org. Seurassamme on vielä lukuisia jäseniä, jotka ovat olleet mukana perustamisvuodesta lähtien. Matkan aikana mukaan liittyneille vanhoissa lehdissä saattaa olla mielenkiintoista tutustuttavaa.

Hiljattain jäi Turussa esitettäväksi suunniteltu Mozartin ooppera Figaron häät vaille Valtion säveltaidetoimikunnan apurahaa. Eräs toimikunnan jäsen kuvaili Mozartin teosta ”vanhaksi ja kuluneeksi” (TS 16.4.2013). Mozartin musiikki on kyllä kohtalaisen vanhaa, vanhempaa kuin Wagnerin, mutta onko se kulunutta? Olemme varmasti jokainen nähneet klassikoista kuluneita produktioita, näyttämöllepanot ovat aikansa lapsia eivätkä aina edes onnistuneita. Kävin juuri pienen oopperaryhmän, Paraisilla toimivan Saaristo-oopperan esityksessä Pienet Enkelit, enkä voinut kuin hämmästellä, kuinka tuoretta, älykästä ja hauskaa Lehárin, Kálmánin ja heidän aikalaistensa operettimusiikki saattoi olla, kun se oli pantu hauskasti esille ja hyvin esitetty – kahden solistin voimin ja pianosäestyksellä.

Mozartin musiikin kuvaileminen ”kuluneeksi”, kuulostaa klassisen musiikin harrastajan korvissa hämmentävältä. Olisiko siis myös Wagnerin musiikki kulunutta? Tällaiset mielipiteet, niin kuin kyseisen taidetoimikunnan jäsenen lausahdus, antavat meille uskoa siihen, että olemme edelleen tarpeellisia. Jäsenkuntamme jatkuva kasvu on siitä myös osoituksena.

Palatakseni Wagneriin, maailma juhlii häntä tänä vuonna, hänen oopperoitaan esitetään nyt eri puolilla maailmaa, Suomessakin Helsingissä ja Savonlinnassa, pienimuotoisempia esityksiä on eri puolilla. Kirkko Soikoon -festivaalilla huhtikuussa esitetty kuoroteos Das Liebesmahl der Apostel oli ainutlaatuinen maassamme. Me wagneriaanit toivoisimme tietenkin enemmän esityksiä, mutta olemme tyytyväisiä vähäänkin. Emmekä me tunne nähneemme niitä koskaan kylliksi. Jokainen uusi produktio, enemmän tai vähemmän onnistunut, valottaa kuitenkin teosta aina jostakin uudesta näkökulmasta, tulkitsee sitä.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin voimme kuunnella kaikista vanhinta ja kuluneinta musiikkia, musiikkia, johon ei kyllästy koskaan. Mutta silloin kun meillä ei ole mahdollisuutta kuunnella lintujen laulua, voimme onneksi edelleen nauttia Richard Wagnerin musiikista.