Atte Tenkanen:

Musiikkidraaman jättiläinen

Richard Wagner: Elämäni.
Suomentanut Saila Luoma. 736 s.
Faros-kustannus Oy. Turku 2002.

Richard Wagnerin elämää hallitsi ennen muuta kaksi teemaa, toisaalta hänen näkynsä tulevaisuuden taiteesta, musiikkidraamasta, toisaalta alinomainen taistelu sen konkretisoimiseksi sosiaalisesti ja taidepoliittisesti vaikeissa olosuhteissa.

Kukaan toinen muusikko ei liene koskaan lukenut, kirjoittanut ja matkustanut tai ottanut niin paljon vekseleitä kuin Richard Wagner. Wagnerin omaelämäkertateos Elämäni tarjoaa niin musiikista, teatterista, historiasta, kirjallisuudesta, matkakertomuksista, politiikasta kuin filosofiastakin kiinnostuneelle lukijalle erinomaisen värikkään kuvauksen 1800-luvun Euroopasta.

Saila Luoman suomentama teos on kieleltään ja luettavuudeltaan erittäin onnistunut.

Seikkailuja 1800-luvun Euroopassa

Draamakirjailijana Wagner ei epäröi dramatisoida elämäkertansakaan tekstiä, vaikka todellisuus lienee ollut hänen kohdallaan vielä taruakin ihmeellisempää; Wagnerin elämästä itsestään saisi monta dramaattista, jos koomistakin oopperaa. Itsevarma, epäluuloinen, ailahteleva ja usein epäjohdonmukainen, omassa maailmassaan elävä egosentrinen luonne törmää alituisesti vastoinkäymisiin.

Välillä tarina saa niin uskomattomia käänteitä, että lukijana jo kysyy, voiko tämä edes olla totta. Wagnerin taustaan ja aikakauden kuohuihin tutustuttuaan ymmärtää, että hänen kohdallaan kaikki saattoi olla mahdollista.

Ennakkoluuloton ja itsekeskeisenä näyttäytyvä elämänasenne mahdollisti myös sen, että hän saavutti, mitä saavutti. Muistelmien päättyessä vuoteen 1864, jolloin Wagner on viidenkymmenen, hän on yhä vailla kaipaamaansa pysyvää, rauhallista asuntoa, sillä siihen hänellä ei vielä tuolloinkaan ollut varaa. Kun tilanne näytti sitä vaativan, häälahjat, vihkisormukset ja muut lahjaesineet kelpasivat panttilainaamoon ja myöhemmin lopullisesti myytäviksi; kaikki tällainen vain taiteellisten päämäärien tähden.

Vaikka politiikka näytteli aikakauden olosuhteista johtuen merkittävää osaa etenkin säveltäjän varhaisvuosina, oli kuitenkin kirjallisuus, musiikki ja musiikkidraama aina etusijalla hänen elämässään.

Päiväkirjamuistiinpanoihin perustuvassa elämäkerrassa kohdataankin monia ajan taide-elämän vaikuttajia.

Wagner jälkeen Wagnerin

Usein tuntuu käyvän niin, että kun riittävästi aikaa kuluu, Wagnerin kaltaisten, voimakkaita impulsseja antaneiden persoonien jälkeensä jättämät ajatukset alkavat elää omaa elämäänsä ja synnyttävät uusia, riippumattomia filosofisia rakennelmia. Vain asioihin perehtynyt historioitsija saattaa enää aavistella, mitä tällaisten filosofioiden takana lopulta onkaan ollut.

Kauan kuolemansa jälkeen Wagner tuli suurelle yleisölle tunnetuksi etenkin kansallissosialistien suosikkisäveltäjänä - Beethovenin ja Brucknerin rinnalla, mikä onkin leimannut säveltäjää siitä lähtien vaikuttaen jopa sotienjälkeiseen ohjelmistopolitiikkaan.

Todennäköisesti tulemme kohtaamaan vielä monia fantasioiden Richard Wagnereita, jollaisia ei koskaan ollut olemassakaan. Niistä riippumattomana Wagnerin omaelämäkerta antaa oman, välittömän kuvan kiistellystä, mutta myös eräästä musiikinhistorian suurimmista vaikuttajista.

Ylläoleva "Musiikkidraaman jättiläinen" -teksti on julkaistu alkujaan Turun Sanomissa 16.7.2002.